Viime viikko meni..ei aavistustakaan teinkö jotain järkevää. Make kävi ainakin agility treeneissä ja ne olivat menneet nappiin: kaikki reenit oli onnannu ekalla ja Näpsä oli hienosti osannut jopa istua ja odottaa lupaa suorittaa rataa. Seuraavaksi he menevätkin uudelle kurssille, jossa treenaillaan ohjaustekniikkaa. Hyvä, hyvä siitä se lähtee.

Viikonlopun päivystin, päivystin ja päivystin..ihan sairaasti töitä ja jos kolme vuorokautta valvoo ja tekee duunia yhdillä yö unilla, olisi ollut vallan viisasta pysyä kotona koko maanantai. No jostain syystä menin reenin.

Lyhyestä virsi kaunis. En jaksa sitä tunnari paskaa. Ainakaan tänään..Ei ollu liikkuri se ongelma. Alko taas kantaa niitä vieraita ja ei haistellu..Yritti jopa hakea vieraita vaikka oli jo tuonu oman..äänteli jne...AAAARRRRGGG!

Positiivisenä mainittakoon, et kakessa oli häivähdys taaksepäin ajattelusta. Ja metallin ja hypyn teki hiljaa.

Näpsän treeni jäi ylläolevasta syystä lyhyeksi..Perusasentoja, seuraamista ja kake jumppaa.

Kiitos Sannalle kuuntelusta.

Mainittakoon vielä, että Näpsä sai päivälenkillä palautetta ja laumasta karkoituksen..Ei tullu luokse. Siellä se sitte törötti, et ei saatana..jätättekö te oikeesti mut tänne?!?Loppu reissu sujuikin mainiosti.  Ennen tätä tilannetta Piiskulla oli kyllä taas niin hyvä ilme..Se katto mua ilmeellä, et " Ei saasta..toi ei tottele..kohta sä käsket meidän hyljätä sen ja sanot sille hyi, pois..mä niin tiiän!" Ihana vanha koira.

Toinen ihana tarina vanhan ja nuoren koiran eroista. Viikonloppuna satoi eka lumi. Make oli mennyt koirien kanssa ulos ja Näpsä oli pysähtynyt pihaan katselee taivaalle, et mitä sieltä oikein tippuu.Siinä se oli aikansa taivastellut. Piisku oli menny viereen ilmeellä " Kuule juniori, se on lunta..mennään jo." Mä niin rakastan tuota vanhaa ja viisasta. Rakastan mä niitä muitakin.