No niin, nyt on sitten käyty korkkaamassa agility kisat neiti Syyn kanssa. Päällimmäisenä tunteena jäi hyvä fiilis ja se, ettei siinä lajissa kai voi koskaan tietää mitä tapahtuu..tai no..eikai muissakaan voi, mut mä en ainakaan tässä vaiheessa "agility-uraa" osaa sanoo mistään mittää.

Eka rata oli agility rata, jonka ite kyl pilasin tosi huolellisesti varmistelemalla liikaa. Saimme siis kolme kieltoa ja hyl, ku varmistelin liikaa ja en antanut koiran mennä. Ainut positiivinen asia oli kontaktit ja kepit meni hyvin.

Toka rata oli hyppy rata. Onneksi tässä vaiheessa myös Tarja goutsi oli saapunut paikalle ja ilmoitti, et "ei, ei..kisoissa ei varmistella, anna sen vaan mennä."  Hyppyrata näytti muutoin kivalta, mutta siinä oli yhdessä kohtaa tosi paljon niitä pirun takanaleikkaus kohtia...Tarjalla oli kuitenkin aivan loistava suunnitelma ja pääsin kuin pääsinkin sen vaikeimman kohdan ohitse ja aloin ahnehtimaan. Vaikeimman kohdan vika rima tippu ja  onnistuneen keppien sisäänmenon jälkeen kepeiltä tuli yksi virhe. Tulos 10. Olin itse ihan tosi tyytyväinen tähän rataan, se tuntui jo vähän siltä, et nyt mennään. Aika oli jotain 30 sekunnin päälle ja siinä sakissa sillä ajalla olisi päästy jo kolmen parhaan joukkoon, jos olisi ollut vaikka vitos tulos, mut silti oon ihan tyytyväinen. Tälle radalle lähdössä menin liian aikaisin aloituspaikalle ja oli muuten ihan sika lähellä, ettei Syy karannu radalle ennen lähtö lupaa. HUH! Onneksi sain karjuttua sen takaisin..Oli muutois ihan hyvä harjoitus seuraavia kisoja ajatellen.

Kolmannella radalla oli sit sitä jotain..Olin ite jo aika poikki tuossa vaiheessa, mut jotenki se lähti kulkee tosi hyvin...Sylvi eteni kovasti eessä  ( ihan kuin ei muutoin etenis )ja kerkesin jo itekki ajatella kesken radan, et WAU! sit puomin jälkeen oli kaksi pussia ja toisen pussin meni sit väärästä päästä, joten se loppu siihen..Loppu radalla meni sit itellä fiilikset alas ja ois mm.pitänyt korjata keinun kontaksti, mut oli jo niin loppu, etten jaksanut. Toi rata oikeesti harmittaa vähän, vaikka päälimmäisenä oli aikas upee tunne, et nyt mennää hyvin.

Kaikenkaikkiaan ekasta kisapäivästä jäi hyvä fiilis ja opeteltavaa ihan rutkasti. Takaaleikkauksia ja pitkään matkaan lähetyksiä täytyy treenata. Lisäksi haluan samanlaiset kontaktit kuin Rojon Outin collieella, Wau. Se on varmaan treenannu niitä noin 100 kertaa enemmän kuin mä!

Syy raukka ei kyl ikinä ole ollut niin väsyny kisojen jälkeen...Marin oli töissä ihan ihmeissään, et onko tuo Sylvi, joka vaan nukkuu sohvalla?  Kai se sit vaan on niin eritavalla stressaava laji ja onhan se, huomaahan sen ihanasta sinisestäkin, joka päästelee kummallisia ulvahduksia radan raunalla ja repii hihnaa, mitä ei noin muutoin yleensä kisapaikoilla tee..tai no, ehkä silloin kun näkee jonkun menevän hyppynoutoa tai ruutua.