Noniin, muutamat treenit jäänyt päivittämättä...

TORSTAI:

Mariannen kanssa esineitä ja jälkeä "ketjuilla." Käytiin eka polkemassa jäljet ja sitten mentiin esineruutuun. Sylville otin valmiin esineruudun, jossa oli viisi esinettä. Neljänteen saakka meni hyvin, mutta vika (takakulmassa, joka oli myös Mariannen koiralle vaikea) oli hankala. Lopulta sekin nousi. Jotenkin nää esineet on menny nyt ihan pirun hyvin. Hyvä sysseli!

Näpsälle vietiin ekaa kertaa kaksi esinettä kerralla. Juoksi taas rajat eka ympäri ja toisella kiekalla osu ekaan esineeseen n. 30 m syvyydessä. Nosti sen ja muisti samalla hetkellä, et "Perhana, niitähän oli kaksi!" ja lähti ehtii toista hyljäten ekan. Löysi toisen ja siinä kohtaa mä olin jopa tarkkana ja kutuin tuomaan lelun mulle. Tokan nosti ihan kivasti..Voi hassua..

Jäljen aloitus oli huono. Oli edelleen aivan liian kirroksilla esineistä ja ei oikein tiennyt mitä oli tekemässä. Ekan sata metriä oli aika huonoa ja loput sata sitten taas tosi hyvää. Nameja oli noin 30 metriä on/off, jos niin voin lyhentää. Loppupalkasta kaahas taas ohi. Täytyy muistaa antaa sen ensikerralla löytää se itse. Marianne ehdotti myös toista loppupalkkaa, ihan vaan varmuudella, jos ei pysähdy ekalla, saatan kokeilla tätä.

PERJANTAI:

PK-tottis vuorolla treenasin vain Näpsän ja paljastui mm. sellainen "pikku juttu" et teputtaa jalkoja luoksetulon jätön jälkeen. Ei pahasti, mutta teputtaa. Paikallaolo ihan täyttä shittiä. Juri oli kyllä hieno paikallaolokamu, hatun nostot sille!

Otin Näpsällä vielä joukkue treeneissä ryhmäpaikalla olon, se sujui jo paremmin.

Luoksetulon stoppi ja seuraaminen oli hyvää, se jäi mieleen.

Sylvin treeneistä jäi paska maku, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna, ei ne nyt ihan täyttä sitä olleetkaan. Ajauduin vaan tappelemaan metallin hiljaa nostosta ja siitä ei hyvä heilun, niin kuin ei koskaan aikaisemminkaan. Outin kanssa mietittiin illalla vielä, et miten me siihen ajauduttiin, vaikka tasan tiedettiin, että niin minun kuin koirankaan pää ei kestä jankkaamista. Nooh, jos taas muistas tuon asian seuraavan puoli vuotta. Tässä nyt muistilistaa, mitä pitää treenata:

  • seuraamisen pysähdykset ja liikkeelle lähdöt
  • istumisen etulinjan pysyminen
  • luoksetulon stopin jälkeinen viive
  • ruutua ylläpidetään
  • metallin nostot
  • hyppynoudon nostot
  • tunnarin loppuosa, kapulan pito treeniä
  • kake jumppaa

Lista on siis pitkä....

LAUANTAI:

Piia Miettisen TOKO-valmennus Majalla, med Näpsä. Treenasin lämpimikseni myös Sylvin ja kävin kummankin kanssa esineruudussa, jonka Jorma ystävällisesti oli meille polkenut, kiitos siitä.

Sylvin korjaustreeni:

  • seuraamista lämmikkeeksi, perusasentoja > ok
  • istuminen > nyt ei heilunu
  • metalli, pallo kädessä > ekalla nostolla ääni, tiputti ja nosti uudestaan hiljaa..itse pysyin asialinjalla. Toinen nosto hiljaa ja sai pallon.
  • tunnari, rivi oma toka oikeelta. Hyvin teki paitsi lopun
  • tunnarin loppua, parempi muttei hyvä.
  • luoksetulon stopin viivettä > stoppikin oli super ja pysy hyvin
  • kake jumppaa < jostain syystä tarjos useasti "vanhaa" seisomis tekniikkaa
  • kierrosta maahanmenoja > syylle normit, näistä pitäs alkaa niuhottaa

esineet:

Sylville valmis ruutu ja kolme esinettä. tuuli sivulta aikas kovaa. Nosti kaksi ekaa ihan huippu hienosti ja kolmannella hiukka empi tuomista, pirun kenkä! Se on meille ihan sika vaikee! Toi kuitenkin..Olen varsin tyytyväinen.

Näpsä näki esineiden viennin, nosti nyt ilman rallatusta ekan esineen ja tokan löysi myös sikanopeesti, mutta sitten...Toka esine oli rahapussi ja tempas sen sillä vauhdilla, että puoli metsää tuli mukaan. Lompakko oli tippunut matkalla ja minulle oli tuomisina vain keppi, jonka tosin hylkäsi minun ilmeen nähdessään. Sen jälkeen poloinen etsi vaan sitä keppiä, et mihin se nyt jäi ja pyöri siinä alueen etureunalla. Autoin lähettämällä alueen sisäpuolelta ja sieltähän se lompsa löytyi. Lopetin siihen, oli tehnyt niin hienon työn.

Itse Piian koulutus ei menny kovinkaan hyvin. Näpsä oli joteskin tosi kummallinen, haisteli ihan hulluna kenttää, mikä ei nyt sille ole kovinkaan tyypillistä. Oikeastaan pahinta siinä oli se, etten osannu reagoida asiaan ja tukea oikeanlaista fiilistä. Seuraaminen ja hyppynouto metallilla olivat oikeastaan ainoat asiat, mitkä onnistuivat. Ruudussa katsottiin paikkaa, mutta sinnekkin meni tosi oudosti..Ohjatusta puhumattakaan, meni jopa huonosti merkille vaikka se on sen lempparijuttuja. Mikälie aivopieru päivä.

Noh, mut huomenna treenaamaan Hertta siskon kanssa.