Väsynyt pentu on onnellinen pentu vai miten se nyt meni...

Käytiin aamulla metsäjäljellä, sain Hanna K:n houkuteltua mukaan lenkkeilemään. Näpsän jälki oli n. 130 askelta pitkä loivasti kaartava, askeleet normit ja jokaisella nami. Uutena ekstrana tuli rasia kapulalla jäljellä ja pienen tien ylitys.  Meni ihan sairaan hyvin, kyllä on ollu apuasiitä, että ollaan käyty pellolla. Ei kiskonu enää yhtään ja meni rytmikkäästi askel-askeleelta eteenpäin. Eka kapula, jonka alla oli piilotettu rasia meni tosi hyvin. Meni käskystä maahan ja söi eväänsä. Pirummoinen kiire oli vaan jatkaa eteenpäin. Sama toistui myös loppukepillä..Mielestäni varsin mallikas, vaikken asiasta juuri mittään ymmärräkkää! Näpsän itsetunto hipoi pilviä, kun käveltiin takas autolle.

Illalla Näpsä oli Maken kanssa aksa treeneissä. Lopputulema oli kai, että oli menny hyvin. Näpsä tosin oli näyttänyt kyntensä ja karkaillut targetille (Pakko käyttää tuota sanaa, ku Make opetti) ja Make ei ollu uskaltanut ärähtää..plus tämän kerran ohjaaja ei ollu auttanut asiassa..Mitä Outin ja Maken puheista ymmärsin, ei tämän kerran ohjaaja ei ollut järin kiinnostunut ohjattavistaan. Tosi harmi, Make kuitenkin odottaa ohjaajilta aikas paljon! No mut kivaa niillä oli ollu ja Make puhuikin jo seuraavasta kurssista.

Kiitos Outille Maken ja Näpsän aksatreeni raportista ja mä taidan olla sulle velkaa pussillisen lihapullia, jotka Näpsä sulta röyhkeesti varasti.

Huomenna sitten hakua, jee..mun lempparia!