Lauantaina meillä oli Borderiinojen tapaaminen Varkaudessa. Huomattavasti vähemmän porukkaa liikenteessä verrattuna edellisvuoteen..Mutta onhan se jo niin monesti muillakin tahoilla nähty, et ei ne sieltä etelestä kovin kauksi kehän ulkopuolelle lähde. Ja tulihan tuo ilmoitustapahtumastakin hiukka myöhään. 

No enihau paikalla Sylvin pentueesta Syy ja Edi, Surin pennuista pojat, Iisakki, Nasu ja Hiro. Ja Satu piti treeniä ja oli hyvä, kuten arvata saattaa. Oli itsellekkin ihan tervetulluttu miettiä taas noita koulutuksen kulmakiviä: asennetta, tekniikkaa ja kestävyttä.

Itse otin ekalla kiekalla Ruudun, joka alkoi jo kehnosti, sillä Syy karkaili yleisöön. Kasvattajan paikallaolo on niin harvinaista, että tuntui häiritsevän Sylviä.  Otettiin useita merkille menoja ja ruutua ilman alustaa. Kävin näyttää ruudun, ettei raukka eksy matkalla. Satun mielestä alustaa pidetään edelleen tai/ja näytetään missä ruutu on. Merkki oli ihan ok.

Hyppynoudossa provosoitiin karkaamaan ja yrittihän tuo  ainakin kolmesti, jonka jälkeen lähti yleisöön ilmeellä pidä tunkkis, jos ei saa suorittaa, Vittu, mikä sika! Sain kuitenkin neidin takasin paikalle ja pystyi taasen karkaamaan jne. Sain kuitenkin onnistumaan ja ilman ääntä.

Syy on alkanut nyt tehdä tuota, et kun jemennän sitä äänestä/karkaamisesta, ni se lähtee treenikamuille lirkuttaa, jotakin ja taidan ky llä varsin tietää mikä on pielessä. Tämä on se syy, miksi mua ärsyttää se..Kun ei saa tehdä miten tahtoo, ni sitte yritetään kaikkea muuta kuin sitä että tehtäisiin oikein.

Väliajalla otin luoksetulon, kaken ja seuraamista, ei kommentoitavaa.

Oikein kiva päivä, harmi vaan kun en ehtinyt Leenalle, kun piti mennä poruloille juhlimaan omia syndejä, kun äiti oli tehny taas ihan kamalasti herkkuja mua juhliakseen. Kyllä äidit on sit ihania.

Ihanista puheenollen. Nasu oli kyl ihan mainio, kiva oli nähdä se treeneissä.

Nasu noutaa

Erityiskiitos Kepolle ihanista kuvista. Kepo oli paikalla korvatarkkana, liekkö sekin pian saa oman treenikoiran...

Tässä muutama kuva:

Sylvi merkillä

 

Hiro, noudossa

 

Sunnuntaina sit ehkä hirveimmät hakutreenit mitä ikinä voi olla ennen kisoja. Ekaksikaan, meitä ei ollu kuin kolme treenaa, metsässä tapahtu jotain, sillä kaikki sinkos "siihen suuntaan" missä se jokin tapahtui. Sylvi turhautu, ku ei saanu mennä sinne ja valeilmas etukulmasta, missä kyl oli mm, mut ei se seil ollu käyny, jesh! Sit taputus ja sinne uudestaan..Sen jälkeen kaikki menikin ihan hyvin...mut en tajuu..miten oli noin vaikeeta ja vielä just ny, ku ei pääse treenaa ennen kisoja. Näin tosin metsään mentäessä, et joku sienestejä paineli sinne metsikköön jonkun kilsan ennen meitä..oisko se sit ollu siellä alueen takakulmassa vai mikä?

Positiivistä oli mun ihana lilanvärinen viiden metrin liina, ei menny enää solmuun.  Nooh, oli ilmasut, näytöt ja haltuunototkin ihan jees.

Otettiin lisäksi esineet alueelle, joka oli aikamoista risukkua. Alku oli kamalaa kyntämistä ja ei meinannu millää löytyä. Ekan esineen (sivuraja ja keskellä) meni noin kolme minuuttia ja toinen nousikin sen jälkeen ihan hyvin. Viimeistä (lähi-esine) taas haettiin..Oli kyllä hajulla mut en tajuu mitä se nyt sitten taas puuhas..Yrittikö se ilmaista niitä naruja, jotka oli esineiden kohdalla vai mitä, mut veti vainua ylös ilmaan ja haro aikaajoin RULLAA kaulasta. No nyt tullaan korkeelta ja kovaa sit ihan täysillä monttuun ja syvällä. Löysi kuin löysikin sen, mut olipahan taas esitys. Pakko käydä ottaa näitä viel ennen lauantaita.

Illalla oli viel agit hallilla. Treenattiin suoraa, persjättöö ja kepeille suoraa lähetystä kovasta vauhdista. Meni ihan mukavasti. Sylville oli muuten jääny "trauma" siitä meidän ryhmän koirasta, joka yritti nakittaa Syytä, ku se oli radalla, Ei meinannu millää jäädä sen eteen istuu ja luimuili kun se haukku..Voi höh, raukka ei tienny, et joku voi oikeesti yrittää olla sille ilkee...Kaikin puolin harmillinen juttu ja ennenkaikaikkea outo tapaus, ku ei koskaan ennen ole ollut mitään tollasta.

Jos en oo vielä mainostanu, ni Piisku on ollu viikon hyvässä vedossa, taisi akupunktiosta olla apua..ei olla tarvittu kiparia, murina on loppunu ja ilmapiiri on loistava. Jopa äiti huomasi eron edellisviikosta. Olen niin iloinen koiran puolesta.