Lauantaina oltiin agilitykisoissa Hu-Pun hallissa ja tavoitteena oli tehdä asenteella. Olen nimittäin kärsinyt tässä lajissa asenteen vähyydestä ja huonoudesta jo liian kauan. Mietin jo, et mitä järkee on treenata koko lajia, jos en treenaa/kisaa tosissaan. Nooh..asennetta siis haettu jo niistä pirun mölleistä saakka, jossa Mari valitti mulle ohjaamisen puuttumisesta..Mari oli jo kolmas ihminen, joka huomautti siitä mulle. Kiitos Marille siitä..aloin oikeesti miettiä asiaa eritavalla.

Eka rata oli Räsäsen Minnan käsialaa ja tosi kivan oloinen agilityrata. Homma oli hallussa ja paketti kasassa. Kepeillä tuli Sylville virhe ja jostain syystä ei menny vikaan putkeen. Muutoin sika hyvä rata ja aikakin oli -7,98, vaikka mentiin kepit kahesti...Kuudensia oltiin..Hyvillä fiiliksillä. Joku ystävällinen ihminen kuvasi tän radan ja lupasi toimittaa..

Toka rata oli hyppäri ja tää meni ihan plörinäksi. Ois pitäny jo alkuhuudoista tajuta, et nyt muutes käy ihana sininen sellasille kieroksille, et kyyti tulee olee kylmää jos ei ota haltuun.  Noh, kuudennen esteen jälkeen lähti näpistä ja sitten mentiinkin loppu ihan päättömästi. Tästä radasta jäi kyl hiukka hampaankoloon..

Tänään oli sitte agility treeneissä eilisen kisan kakkosluokan radasta osia.. Olin taasen ihan hurja tsemppi päällä treeneissä..Ja kippas kappas meni sika hyvin..Pitäs vaan itse päästä siitä, et palkkaan hyvistä pätkistä, enkä treenaa koko rataa. Tokalle radalle olin valmistautunut kasvaneisiin kierroksiin ja tarkkana. Tämäkin meni hyvin, muutamaa ohjausvirhettä lukuunottamatta ja mikä tärkeintä: koira pysy hyppysissä. Mahtava fiilis, ehkä mö en sittenkään vielä lopeta agilityn treenaamista.