Päivällä olin Outin luona ja päätin tehdä jäljen lähi metsään. Vettä tuli kuin esterin hanurista..Ajattelin etten anna jäljen painua kauaa..mutta toisin kävi..Jouduin yllättäen lapsen vahdiksi ja jälki painui reilun tunnin. Olin sata varma, et nyt menee viduiks ja koko jälki on huuhtoutunut pois, mutta toisin kävi! Neiti Näpsä teki sika tarkkaa työtä oli sata kertaa rauhallisempi ja tarkempi jäljellä kuin aikaisemmin, ei edes vetäny niin paljoa! Hyvä hyvä! Jäljellä oli myös yksi kulma, sekin meni hienosti. Ilmeisesti tässä oli sitten tarpeeksi sitä haastetta.

Outin pihassa otin vielä kirto reeniä ja luoksetulon ppysähdystä, niin että Outi piti kiinni. Reagoi käsimerkkiin hyvin.

Sylvin kanssa reenattiin illalla esineet kaatosateessa ja sivutuleessa. Muutoin ok reeni, mutta takaesine ei meinannu nousta ei millään, ei menny taas tarpeeksi taakse. Täytyy nyt vaan uskoa ja pitää ne esineet siellä takana.

Näpsäkin teki esine debyytin. Eka esine oli valmiina ja mentiin remmissä. Ideana, että hiffais ite ekalla. Hyvin hiffas ja nosti esineen (limanen nahkarukkanen) luovutuksesta tosin ei ollu tietoakaan. Sitten vielä kaksi toistoa niin, että Virpi vei esineen ja lähdettiin yhdessä ettii, Näpsä irti. Hyvin nosti ja juoksenteli iloisesti ympyrää esineen kanssa...Sain houkuteltua tuomaan ja leikittiin lelulla.

Tästä mieleeni tulikin, että luovutusasian kanssa on taatusti tulossa ongelmia. Pitää nimittäin leluja suussa sellasella leukalukolla ja ilmeellä, ettei todellakaan aijo irrottaa suosiolla. Tähän täytyy panostaa.

Mutta on tuo penne vaan niin etevä, voi että!